Henkilökohtainen apu

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen palvelu. Henkilökohtaisesta avusta tuli vammaispalvelulain uudistuessa 1.9.2009 vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus ja tämän jälkeen henkilökohtaisien avustajien määrä onkin moninkertaistunut. Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos hän vamman tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on mahdollistaa vaikeavammaiselle itsenäinen elämä ja edellytykset toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.JHL avustajien edunvalvojana

Vammaisen henkilön ei tarvitse olla riippuvainen omaisistaan avun saannissa eikä asua laitoksessa. Itsenäinen elämä ja itsemääräämisoikeus ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia.

Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

1. päivittäisissä toimissa
2. työssä ja opiskelussa
3. harrastuksissa
4. yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai
5. sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Vammaispalvelulain mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua kolmella eri tavalla:

1) korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut

2) antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a §:ssä tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen taikka

3) hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.

Lain mukaan ensisijaisesti henkilökohtainen apu järjestetään ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti. Tällöin henkilökohtainen avustaja on työsuhteessa vammaiseen henkilöön. Vammaiselta henkilöltä tai tämän edustajalta edellytetään kykyä toimia työnantajana ja täyttää kaikki työnantajan velvollisuudet. Kunnalla on ohjaus ja neuvonta velvollisuus työnantajaa kohtaan ja heidän on tarvittaessa ohjattava vammaista työnantajaa avustajan työsuhteeseen liittyvissä asioissa.

Vammaispalvelulain työnantajamallin mukaan vammainen henkilö ottaa vastuulleen työnantajuuden ja palkkaa itselleen henkilökohtaisen avustajan. Sosiaalitoimen antama päätös sitouttaa kunnan korvaamaan avustajasta aiheutuvat kustannukset. Vaikka kunnalla on neuvontavelvollisuus, sekä yleensä palkanmaksu tulee kunnan kautta, niin tulee kuitenkin muistaa, että työsuhteessa osapuolet ovat ainoastaan työnantaja ja työntekijä.

 

Henkilökohtaisen avustajan työnkuva ja koulutus

Henkilökohtainen avustaja avustaa vaikeasti vammaista henkilöä tämän kotona sekä kodin ulkopuolella. Avustamisella tarkoitetaan sellaisia toimia, joita työnantaja itse tekisi, ellei hänen vammansa sitä estäisi. Laissa mainittuja päivittäisiä toimia ovat esimerkiksi liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen, ystävien tapaaminen, asiointi tai avustaminen lasten hoidossa.

Henkilökohtaisen avustajan työ ei ole sairaanhoitoa, hoito- tai hoivatyötä tai tavanomaista kotitaloustyötä. Työhön voi kuitenkin sisältyä näihin toimiin liittyvää avustamista.

Henkilökohtaisen avustajan työhön ei ole tällä hetkellä ammattitutkintoa, mutta useat oppilaitokset ovat lisänneet koulutustarjontaansa avustajakoulutuksen, yleensä yhteistyössä järjestöjen kanssa. Tällä hetkellä koulutusta järjestetään oppisopimuskoulutuksena, kansanopistokursseina, työvoimakoulutuksena ja järjestöjen kautta.

 

Lue lisää